PSOAS:in juhlavuoden kunniaksi keräämme nykyisten ja entisten asukkaidemme tarinoita. Tutustu Mikon tarinaan ja kerro oma tarinasi täällä. Tarinoiden lähettäjien kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Verkkokauppa.comiin.

Yritteliääksi nuoreksi mieheksi itseään kuvaileva Mikko Perälä istuu nykyisin useammankin perustamansa teknologiayrityksen hallituksessa ja pyörittää suosittua School of Gamingia. Perälä oli täydessä vauhdissa jo 2000-luvun alussa, jolloin touhuamisen emoaluksena toimi PSOASin legendaarinen POK eli Pohjankalevan tornitalo Alppilassa.


Perälän titteli on nykyisin Reksi, vaikka kasvatustieteen tutkintoa ei sarjayrittäjältä löydykään. Keväällä 2020 aloittanut School of Gaming on miehen uusin aluevaltaus, joka tarjoaa lapsille Minecraft-iltapäiväkouluja verkossa. Niissä opitaan tietokonepelien avulla.

”Meillä on 500-600 asiakasta kuukaudessa. Lapset ja vanhemmat tykkäävät kovasti. Game-based learning on tämän ajan juttu, ja digitaalinen nuorisotyö on minun juttuni. Olen yhteiskunnallinen yrittäjä, pyrin samaan aikaan jotain positiivista yhteiskunnallisesti.”

Ennen School of Gamingia Perälä on ollut perustamassa urheiluseuroja ja teknologia-alan yrityksiä jo yli parinkymmenen vuoden ajan. 

”Olen minä tainnut toistatuhatta ihmistä työllistää siinä samalla. Nyt yritän opetella päästämään irti, vaikka monen yrityksen hallituksessa istunkin edelleen.”

Haravointia M.A. Nummisen ja YUP:n tahtiin, huippu-DJ keikalla vanhassa solukämpässään

Vuodet 2000-2004 Perälä asui PSOASin legendaarisessa Pohjankalevassa. Yhteisöllisyys kukki taloyhtiössä jo valmiiksi, mutta Perälän ja muiden samassa seitsemän hengen solussa asuneiden tempauksilla meno ei ainakaan hiljentynyt.

”Soluasuminen oli silloin väheksyttyä, mutta meille se oli taivas. Samanhenkisellä porukalla puuhatessa saimme taatusti enemmän irti opiskeluajasta. Yhteinen touhu sai sellaisetkin mukaan, jotka eivät muuten olisi kopeistaan ulos tulleet. Solukämppämme ei ollut mikään läpikulkupaikka, vaan täynnä elämää!

Perälä ja kumppanit keksivät järjestää taloyhtiön keväisiin haravointitalkoisiin ohjelmaa.

”Meillä kävivät soittamassa muun muassa M.A. Numminen ja Jarkko Martikaisen YUP. Porukkaa kertyi sitten vähän reilumminkin lähiympäristöstä. Kerran kutsuimme siinä vaiheessa jo kymmenille tuhansille esiintyneen DJ Jori Hulkkosen soittamaan keikan entisessä soluasunnossaan. Hän tuli mielellään, ja kehui kokemusta ikimuistoiseksi!”

Yhteisön jäsenet keräsi yhteen myös talon alakerrassa sijainnut Marissi-baari, jonka pyörittäjä Anita oli nuorille äitihahmo ja mukana järjestämässä toimintaa.

”Siellä järjestimme suureen suosioon nousseita POK-jameja useita kertoja vuodessa. Anita lanseerasi tapahtumiin POK-oluen, josta jyvitti meille pienen siivun. Ainakin Radiopuhelimet taisi käydä paikalla jammailemassa.”

Häkkivarasto muuttui salakapakaksi, seksivideofestivaalit torpattiin

Yksi Perälän ja kumppanien projekteista oli taloyhtiön varastotilojen siivoaminen. Tavaraa ja törkyä oli kertynyt 80- ja 90-luvun asukkaiden jäljiltä runsaasti, olipa joku koditonkin tilassa asunut.

”Siivosimme roinat pois ja perustimme tilaan salakapakan nimeltä Urkki, olihan Pohjankalevakin aikoinaan nimetty Urho Kaleva Kekkosen mukaan. Kaljat myimme eteenpäin melkeinpä voitotta. Tipeillä ja satunnaisilla tuloilla ostimme kerhohuoneelle television ja savukoneen. Viereinen palokunta hälytettiin muutamaan kertaan meille turhaan, savu kun nousi tehokkaasti kellarista aina 8. kerrokseen saakka.”

Kellarista löytyi siivotessa myös säkillinen seksuaalivähemmistölle suunnattuja aikuisviihdevideoita.

”Innostuimme valtavasti. Olimme jo aiemmin järjestäneet kerhohuoneessamme hyvinkin poikkitieteellisiä luentoja, ja nyt pyysimme SETAa mukaan. Halusimme järjestää kokonaiset videofestivaalit, painatimme julisteita ja jakelimme niitä yliopistolla. Vaan eihän se sitten aivan maaliin päässyt, se idea.”

Asiasta syntyi pienimuotoinen kohu, ja innokkaat festivaalijärjestäjät saivat pitkäpinnaiselta PSOASiltakin lopulta kiellon käyttää tilojaan filmitaidefestivaaleihinsa. 

Entisten poikamiesten vanhainkoti?

Solukämpistä muodostuneessa Pohjankalevassa ei juuri naispuolisia asukkaita näkynyt. Perälän ja hänen kämppistensä poikamiesporukasta muodostui sitäkin tiiviimpi sakki, joka painatti itselleen t-paitoja ja perusti ”saamattomien” poikamiesten yhdistyksenkin.

Pohjankalevassa syntyi elinikäinen ystävyys. Meillä on vieläkin oma Facebook-ryhmä, jossa muistelemme noita kulta-aikoja. Kukaan ei sentään enää asu talossa. Suunnittelimme kyllä kovasti ostavamme talot itsellemme vanhainkodiksi vielä joskus!

Mikko Perälä