Alkuvuodesta 2020 järjestimme Solutasolla –kilpailun, jonne asukkaamme saivat lähettää kokemuksiaan kimppa-asumisesta. Voittajaksi valittiin AnSa, jonka tarinan pääset lukemaan tästä.

Tässä myös muita asukkaidemme kokemuksia.

Aprillipäivänä 2016 muutin solukämppään. Olin eronnut vastikään ja päällimmäisenä ajatuksenani oli, että ei tämän näin olisi pitänyt mennä. Suuri osa ikätovereistani asui yksiössä tai kumppaninsa kanssa, kun taas minä olin hakeutumassa kohta 25-vuotiaana opiskelijasoluun, koska se oli niin halpa. Pelkäsin, että saisin kämppiksekseni bilettävän fuksin, joka toisi arkisin kylään kymmenen kaveria, jotka ryyppäisivät ja sotkisivat yleisissä tiloissa ja huudattaisivat musiikkia pitkälle yöhön.
Mitä sitten sain? Olen nyt asunut samassa solussa melkein neljä vuotta. Kaikki kämppikseni ovat olleet mukavia – yhden kanssa oli niin kivaa, että kutsuin hänet kaverin häihinkin. Kenenkään vieraista ei ole ollut harmia, eikä naapuristakaan kuulu möykkää. Täällä on edistetty opintoja, katsottu sarjoja ja vaihdettu ajatuksia vähän kaikesta. En olisi uskonut, että entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa asuminen voisi olla näin mukavaa. Pelkäsin joutuvani ikävään luukkuun, mutta pääsinkin viihtyisään kotiin.
Opiskelen nyt kymmenettä vuotta ja kirjoitan gradua, ja soluasumisen loppusuora häämöttää jo. Näyttää siltä, että juuri solukämppäämisen ansiosta pääsen valmistumaan velattomana.

-Leinikki

I arrived in Oulu over two and a half years ago. I had already accepted the offer for a shared room in Kandintie 3. I accepted it because it was cheap, it looked nice, and was near the university. Obviously, I was a bit nervous and excited to see the place. And when I entered there I saw it. A spacious apartment with a backdoor in the kitchen, a nice room with a large window, the view was good. I was quite satisfied with it. One thing I remember clearly is that it was very cold since the heating hadn’t started yet but furnished it helped. I got to know my roommates. I forgot the name of one of them because he was quite introverted, much like me. The second roommate came a month later and he was more social. An architecture student who seemed to have a passion for architecture. There was an untold rule about who cooks when. So no one ever bothers the other person if he’s cooking, except for grabbing something from the fridge. Unfortunately, I had to leave the apartment for it was going to be renovated. However, I was the last to leave and I got the enjoy the place for myself for about three months and that was quite nice. I moved to Kandintie 1 which was pretty close and also a shared apartment. This one was much newer with better floors and nicer lighting and the roommate was not there for a month. I got used to it quickly and I liked it. The new roommate came back and he was also a quiet person and that went well. No loudness, no issues. A nice living experience overall. But at the end of the day, the biggest pro of a shared apartment is the price, especially the fixed electricity rates. I had to move out of the shared apartment after staying for 16 months I think. I didn’t feel uncomfortable. I know this story has no ”parties” or ”hangouts” but that is the charm of it. I got to enjoy a quiet and peaceful stay in a shared apartment. I suppose it’s all about your roommate.

-TheLegend27

Asuin solulla erään vaihto-opiskelijan kanssa. Hän oli todella innokas kyselijä ja muuten mukava kämppis, mutta hän piti huoneensa ikkunaa auki yötäpäivää marraskuussa ja koko asunnossa oli melkein pakkasta. Ei varmasti auttanut hänen jatkuvaan yskäänsä…

-Kylmät varpaat